Voi kun tietäisitte, millainen oli meidän viimeyö. Tyttäristä 8-vuotias (vanhin) yrjösi koko yön ja lopun sitten varmaan tiedätte tai ainakin arvaatte. Minä valvoin lähes koko ajan. Lapsen pettymys ja kipu oli varmaan moninkertainen siitäkin syystä, että tälle päivälle varattu ratsastustunti piti peruuttaa ja serkkujen luo ei päästy pientä ajokoiranpentua katsomaan. Toivon mukaan tauti menisi suhteellisen  nopeaan ohitse ja vaikka kiertäisi meidät muut(mikä kyllä on hyvinkin epätodennäköistä).
No ei mun ainakaan tarvitse nyt alkaa siivoaan. Yrjötään ensin tauti talosta pihalle ja puunataan sitten. Pyykkäys on nyt se ykkösjuttu.
Mutta kun en jaksanut muutakaan, niin teinpäs sitten yhden kortin. Tämä lähtee maanantaina kummitytölle. Hän juhlii 13-vuotis juhliaan.
            
Kuva on jokseenkin sumea. Auringonvaloa odottelen helpottamaan valokuvausta. :)