Äärettömän raskas päivä on kääntynyt kohti iltaa.
Aamupäivästä saattelin viimeisen isovanhemmistani haudan lepoon. Kyynelkanavat ovat puhdistuneet kyllä tänään toden teolla. Vaikka isoisäni oli vanha ja varmasti valmis jo lähtemään täältä pois, on ikävä suuri tänne jääneillä.
Ihan kuin Tytti olisi osannut tänän päivän tarahtumat arvata, sillä hänen tekemästään Pienien ilojen joulukalenterista paljastui enkelimäisiä juttuja. Suloisia olivat. Kiitos Tytti. Tässä vielä kuvia. Ihan tän kalenterin syystä päivän väri muuttui mustasta tumman harmaaksi.
  

  
Monta decoa odottaa koristelua jälleen, mutta juuri nyt eivä ajatuksetkaan jaksa kulkea. Tällaista on elämä välillä.