Huh, miten kiireinen viikko onkaan ollut. Välillä ihan itsekin huomaa, miten älytöntä on tämä kilpajuoksu kellon kanssa. Taidan olla tulossa vanhaksi, kun kello vain käy kokoajan nopeanpaa kuin ennen.
Niin paljon olisi kaikkea sitä, mitä haluaisi tehdä, mutta niin paljon jää myös aikomisasteelle.
Huomenna, ihme kyllä saamme vain olla kotona. Sunnuntaina olen luvannut mennä erään tyttären kaverin äidin luo kyläileen. Hienoa, että lapset tuovat mukanaan myös uusia ystävyys-suhteita äidillekin.
Keskiviikko oli ehdottomasti tämän viikon päivistä paras. Tässä nyt selvitys siitä, miksi. Ensiksikin töistä tullessani minua odotti postien seassa iloinen yllätys. Kiitospaketti  minun say-ystävätäni Piialta ja hänen pieneltä pojaltansa. Paketti oli hurjan ihana ja eteenkin Petjalta saatu leppismagneetti lämmitti mun mieltä. Jospa jossain vaiheessa saisin se kuvatuksi tänne kaikkien nähtäväksi.
Sitten illalla olin Rajattomien 10-vuotis juhlakiertueen konsertissa. Kerrassaan huikea esitys ja mukana ollut nuori kitaristitaituri Petteri Sariola  oli kerrassaan yliveto. Abbafani hyräilee edelleen shown  Abba-biisejä. Jos jollakulla on mahdollisuus mennä katsomaan Rajattomia niin suosittelen lämpimästi. Kului siinä lähes kolmetuntia kuin siivillä.