Tääläpä sitä ollaan ja koetetaan kovasti askarrella jossain välissä, vaikka just nyt tuntuu että kädet ovat täynnä töitä. Talon ainoa mies teloi torstaina itseään ja pystyy osallistumaan lasten hoitoon vain pelkkänä silmänä ja korvana olemalla.
Minä siis yritän yksin pyörittää tätä kaikkea ja käydä välillä töissäkin. Onneksi on nuo mummut lähellä ja tarvittaessa apunakin.
Mutta nyt starttaan ulos öljyämään puutarhakalusteet. Munkkeja leivotaan sitten huomenna.
Oletteko huomanneet miten kävijämittarin lukema on alkanut lähestymään tonnia... Taitaa olla pian juhlan aika.:)