Meidän juhannuspäivään on jo ehtinyt mahtua iloista naurua ja kyyneleitäkin, vaikka vielä ei olla edes puolessapäivässä.
Iloista on se että kummilapsistani toiseksivanhin täyttää juuri tänään 11-vuotta. Hänelle menemme mökille yllätysvieraiksi ja minä kummitätinä tekaisin helpon, pienen kakun kääretortusta. Toivonmukaan se maistuu.=)
Sitten niihin kyyneliin. Meillä tosiaankin on ne kaksi seeprapeippoa ja toinen niistä kahdesta on nyt kovin sairas. Siivessä jotain hämminkiä. Lento ei onnistu eikä ruokakaan maita. Luulen että Alli on aika lähellä elämänsä päättymistä. Tai oikeastaan en pysty lintua katsomaan kärsimässä ja apua en myöskään kykene antamaan. Lienee lopetus se paras armahdus. Arttu tuskin jaksaa ilman puolisoaan, sillä nyt jo hädissään huutelee. =(
Lapset kovasti jo uusia asukkeja lintuhäkkiin toivovat ja luultavimmin he myös ne saavat.
Että tällaista meille tänään...

    Isäntä armahti naaraslintumme kivuista ja sulhanen päästettiin hädästä. Samoissa mullissa makaavat vieretysten. Tytöt kukittivat ja tekivät ristin haudalle. =(