Niinpä. Taas on menossa ilta jolloin koko elämä menee päin sitä nurjaa
puolta itsestään. Jotenkin kait alkaa tympiä tämä sairastelu, kotona
vaan möllöttäminen, epäonnistuneet askartelut, kävijöitä odottava blogi
ja ihan kaikki.
Decoja en enää osaa tehdä, leimakuvia en ole ikinä osannutkaan
värittää. (HUOM! HUOM! Hyvät neuvot olis nyt tervetulleita.) Mistähän
sitä löytäis omalle mielelle piristävää puuhaa.
Nyt keksin ainakin jotain. Menen leipoon mun ikiomalle aviomiehelleni
kakkupohjan. Pidän samalla ainakin toista peukkua pystössä, että edes
jokin mun tekenä juttu olisi ainakin ok jos ei hyvä.
torstai, 21. helmikuu 2008
Kommentit