Niinpä. Taas on menossa ilta jolloin koko elämä menee päin sitä nurjaa puolta itsestään. Jotenkin kait alkaa tympiä tämä sairastelu, kotona vaan möllöttäminen, epäonnistuneet askartelut, kävijöitä odottava blogi ja ihan kaikki.
Decoja en enää osaa tehdä, leimakuvia en ole ikinä osannutkaan värittää. (HUOM! HUOM! Hyvät neuvot olis nyt tervetulleita.) Mistähän sitä löytäis omalle mielelle piristävää puuhaa.
Nyt keksin ainakin jotain. Menen leipoon mun ikiomalle aviomiehelleni kakkupohjan. Pidän samalla ainakin toista peukkua pystössä, että edes jokin mun tekenä juttu olisi ainakin ok jos ei hyvä.